Villasukat

joulukuuta 09, 2013



Olen usein kuullut oppilaiden valittavan käsityönopetuksesta ja siitä kuinka käsityöt ovat tylsiä ja vaikeita ja kukaan ei osaa opettaa ja lopputuloksena ovat epäonnistuneet  työt, jotka lentävät roskiin. Minusta se on sääli, että käsityöt, jotka muuten ovat nousussa, saadaan aina koulussa kuulostamaan ikäviltä. Raha tietenkin ratkaisee, sillä materiaalithan eivät saa maksaa mitään, eli miten siinä loihditaan mielenkiintoisia töitä. Mutta onhan se myös kyse opetuksen tasosta ja opettajan innostavasta opetuksesta. Omat tyttäreni ovat ihmetelleet, kun olen opastanut muunmuassa  ompelun huolittelusta ja lankojen päättelemisestä, ettei opettaja koskaan ole vaatinut sellaista, vaikka perusasioita ovatkin.

Juttelin joku aika sitten alakoulun opettajan kanssa, joka oli saanut käsityöt opettaakseen, että kyllä siinä antaa itsestään 110% sen tunnin aikana. Voin kyllä kuvitella, ettei se herkkua ole, mikäli lapset eivät ole vaikka ikinä innostuneet tekemään mitään käsitöitä ja sitten pitäisi opettaa vaikkapa lapasten taikka sukkien tekoa.

Mutta mitä sitten tehdään yläasteen käsityötunneilla, tai mitä saa tehdä. Vaikka intoa riittäisi ja taitojakin olisi, on varmaankin hyvä, että aletaan jostain perusjutuista ja edetään sitten vaikeampaan. Mini m:n luokalla tehtiin villasukkia ja niinhän siinä kävi, että sain kotona toimia opettajana ja näyttää kuinka se kantapää tehdään ja miten onnistuu sädekavennus. Vaikka käsityöihminen olenkin, on villasukkien neulominen ollut minusta jotenkin tylsää ja en ole siitä niin innostunut. Minun piti siis oikein kaivaa esille ohjeet, jotka muuten löysin Novitan sivuilta ja hyvä ohje olikin. Kyllä meillä pari kertaa taisi tulla purkamishommia, kun kavennukset eivät olleet siistejä, mutta lopputulos oli hieno ja mini m lisäsi vielä paljetteja koristukseksi, niin kyllä kelpaa. Tästä sai muuten isompikin tytär innostuksen sukan neulomiseen ja neuloo nyt sukkia poikaystävälleen joululahjaksi.

 Kyllä se on hyvä kun neulomisen taidon oppii, niin sillä voi ilahduttaa myös läheisiään. Hymyilyttää, kun muistan ensimmäiset villasukat, jotka vanhempi tytär alakouluiäisenä halusi tehdä isälleen lahjaksi ja kuinka tavattoman suuret niistä sukista tuli, langassa oli jotain vikaa varmaan,  kun käytössä venyivät...(ei tainnut olla sukkalankaa) Mutta isä piti niitä uskollisesti kotiparketilla hiihdellen, jotteivät vallan karanneet jaloista.
Joten kaiva ihmeessä puikot esille ja kipaise lankoja ostamaan ja yllätä läheisesi jouluna itse tekemillä villasukilla. Ohjeita on netti pullollaan. Vielä ennättää!

                                                 With love,
                                                        M
Post Comment
Lähetä kommentti

Auto Post Signature

Auto Post  Signature