This will be my year!

tammikuuta 08, 2014
 
Kun uusi vuosi alkaa, ihmiset yleensä tekevät päätöksiä liittyen parempiin elämäntapoihin. Lisätään liikuntaa, syödään terveellisemmin ja mahdollisesti aloitetaan laihdutuskuuri. Itse olen seurannut huvittuneena jo vuosia tätä uuden elämän alkamista vuoden alusta ja toinen buumi on sitten syksyllä koulujen alkamisen tienoilla. Zumba-tunneilla, joilla tapaan käydä, on yhtäkkiä ruuhkaa heti tammikuun alussa, mutta jo maaliskuussa porukat alkavat tippua pois ensin mahdollisten lomien takia ja sitten ei enää pääsekään takaisin liikunnan makuun ja se pikkuhiljaa jää.

 
Suurin haloo nostetaan tammikuun tipattomasta ja sitä hehkutetaan joka puolella. Totta on, että me suomalaiset kulutamme vähän liikaakin tuota alkoholia, että eipä siinä kait mitään pahaa ole, että pannaan korkki kiinni kuukaudeksi. Useimmat valitettavasti ottavat vain kiinni kaiken menetetyn ja lasia kallistetaan sitten urakalla.
Itse en ole koskaan harrastanut tuota tipatonta, sillä en koe juovani niin paljoa, että olisi pidettävä taukoa. Kohtuus kaikessa ja lasi kaksi viiniä silloin tällöin hyvän ruuan ja seuran parissa rentouttaa sopivasti.


Myös ruokailutottumuksissa yritän pysyä suhteellisen järkevällä linjalla, kaikkea kohtuudella, välillä terveellisiä ruokia ja joskus herkkuja ( ja jopa roskaruokaa.) Työviikoilla harrastan kiireessä eineksiä, mutta yritän tehdä sitä todella hätätapauksessa. En tiedä katsotaanko puolivalmiit ruuat sitten eineksiksi, mutta niitä olen käyttänyt muutamia kertoja kuussa. Kokkina olen surkea ja mielelläni luovuttaisin pestin jollekin toiselle meidän perheessä, mutta halukkuutta ei tunnu löytyvän, lukuun ottamatta leipomista.
Laihdutusta en ole sen jälkeen harrastanut kun lopetin laihduttamisen ja kaikki turhat ruuan ja herkkujen himot laantuivat, kun kaikkea sai syödä, mutta taas kohtuudella ja usein. Muutaman tunnin välein tarvitsen tankkausta, tai muuten alan rähistä. Mieheni sanookin ajoittain ymmärtäväisesti, vaikka alan jo täristä kiukusta, että:" Ota nyt vähän vaikka leipää!" Siitä yleensä tajuan itsekin, että nyt on mopo karkaamassa käsistä ja on pakko syödä. Paino onkin pysynyt suurin piirtein samoissa lukemissa viimeiset vuodet.

                                kuvat:weheartit
Tytöt ryökäleet menivät sopimaan suklaalakosta ja nyt on jo 8 päivää kärsitty tästä. Minua harmittaa kun en voi leipoa suklaakakkuja ja muffineita, sillä minunhan pitäisi ne sitten yksin popsia. Mies syö karkkia ja suklaata, muttei kakkuja.
Liikuntaa harrastan pari kolme kertaa viikossa, lenkkeily tekee niin hyvää, mikäli jalat sen vain kestävät. Kärsin muutama vuosi sitten vaskiitista, eli kantapääpiikistä ja kesti vuosia parantua siitä. Mutta tanssimista rakastan ja sen takia zumba on minun ykköslajini. Voisin käydä vaikka joka päivä tanssimassa zumbaa ja latinalaisia tansseja, mutta paras ohjaaja, jonka tiedän, vetää tunteja vain kaksi kertaa viikossa liikuntasalilla, missä minulla on mahdollisuus niihin osallistua. Jaquelinen tunneilla on hauskaa ja kun sieltä lähtee on likomärkä hiestä, mutta hymy huulilla.
Liikuntaakaan ei tule suorittaa ryppyotsaisesti ja vain kropan kiinteytys, laihdutus ja lihasten kasvatus pakkomielteenä.
Lupauksia tulevalle vuodelle? Ei tule tipatonta, herkuttelen välillä ja liikuntaa harrastan vain, jos siitä tulee hyvä mieli.

                                                    With love,
                                                           M
Post Comment
Lähetä kommentti

Auto Post Signature

Auto Post  Signature