Ikean tuliaiset

helmikuuta 19, 2014

Olimme eilen illalla pyörähtämässä Ikeassa vähän tutkailemassa jälleen kerran lipastoja ja lasilevyjä. Kun kesällä puuhastelimme työhuoneesta walk-in-wardrope/officen, niin muistiini jäi erään sisustusalalla työskentelevän ystäväni vinkkaus lasilevystä kaunistautumispöydän päälle. En ollut ihan varma, haluaisinko sellaisen ja kuinka sen pitäisin puhtaana ja entäpä kun mini m pudottaa siihen jotakin ja se menee sirpaleiksi. Mutta sitten kyllästyin motkottamaan meikkitahroista ja läiskistä, milloin mistäkin tulleista ja ajattelin, että sehän voisikin olla hyvä ajatus. Niinpä nappasin sen lasilevyn kainalooni ja koodien mukaan se oli oikea, mutta kun pääsin sen pitkän käytävän päähän tytöt huomauttivat, että äiti sulla on musta levy kainalossa. Arrgg! Ei kun takaisin ja oikea lasilevy mukaan. Kotiin kun pääsimme, niin oi, miten pienellä vaivalla sai tyylikkyyttä lisää. Hohtavan kiiltävä maitolasi teki kaunistautumispöydästä hienon ja ihmettlen nyt, miksen sitä silloin heti hoksannut. Mutta pienellä vaivalla uudistusta ja eikä hintakaan olut kuin 20 euroa. Hyvä Ikea.






Ikeasta löytyi myös jo jonkin aikaa mielessä ollut torkkupeitto. Olin kylläkin suunnitellut neulovani vastaavanlaisen, mutta kun näin tämän peiton, katsoin hintaa ja huokaisin minkä työmäärän säästän, kun sen valmiina ostan, niin mukaanhan se lähti.




Vielä kun saisi uusittua sohvan päällisen!
Ostin minä vielä pari muutakin juttua, kuten Ribba-kehykset, joissa meillä on tytöistä kuvia tarhaikäisinä ja viimeisin tippui lattialle joulun jälkeen ja pakkohan sen tilalle oli uusi hankkia. Asettelin kuvia kehyksiin ja samassa huomasin värin. Olin ottanut hyvässä uskossa mustat kehykset, vaan nepä olivatkin harmaat! Voi hyvän tähden minun kanssani! Uusien silmälasien hankkiminen taitaa todella olla paikallaan. Ilmankos ne sieltä Instrusta vähän väliä viestittelevät, että silmälasisi ovat jo kaksi vuotta vanhat, tule näöntarkastukseen. Oikeasti kohta tulee jo neljä vuotta samoilla laseilla, koska inhoan uusien lasien ostamista. Se on niin vaikeaa löytää sopivat ja toimivat, että mieluiten pärjään vanhoilla, vielä kun niillä jotain näen. Vai näenkö enää mitään. Täytyy vielä puolustautua, että olen herännyt joka aamu ennen kuutta, kun linnut laulavat niin riemuisasti makuuhuoneen edessä olevassa puussa. Mutta voisivat jo vaihtaa puuta, sillä meikäläinen alkaa olla ihan puhki ja kevät ei ole vielä kunnolla edes alkanut.

Löysin niin hauskan jutun Kalastajan vaimon blogista, että on pakko se laittaa tänne, mikäli joku ei ole sitä vielä nähnyt. Tästä saa makeat naurut, mutta en myönnä, että itse olisin ihan tuollainen!



Mini m: Äiti! tee pirtelöö!
-MITÄ TE SIELLÄ VIELÄ VINGUTTE! ÄITI ON NYT KONEELLA!

With love,
        M

Post Comment
Lähetä kommentti

Auto Post Signature

Auto Post  Signature