Kevään merkkejä puutarhassa?

huhtikuuta 08, 2014

Laittelin reilu viikko sitten ulos purkkeineen päivineen narsisseja ja ajattelin, että siitä se kevät alkaa. Edellisestä syksyisestä istutuksesta jääneitä hopealangan jämiä ja henkitoreissaan olevaa murattia en edes muistanut heittää pois. Muratti vielä varmaankin virkoaa tuosta, joten ehkä lisään jotain mukaan tuohon ruukkuun kunhan kevät etenee ja toivon, ettei se sitten enää näytä noin säälittävältä. Tosin, kyllä ne nuo keltaiset kukat minua ovat piristäneet värillään ja antaneen hieman toivoa keväästä.


Takorautakoukku, joskus Tallinnasta raahattu odottelee vielä rauhassa amppelia tai jotain. Pitäisi keksiä jokin kiva juttu, mutta kukkia siihen varmaankin tulee.


Sitten ne meidän pihan murheenkryynit. Nimittäin nuo kamalampaakin kamalammat pensasaidat. Siitä asti kun muutimme syksyllä tulee jo 12 vuotta, olen vihannut noita pensaita. Aluksi en edes tajunnut millaisia niistä voisi tulla ja tyytyväisenä seurasimme niiden kasvua ja lannoitimme mieheni kanssa niitä innolla. Ne kasvoivat ja kasvoivat....ja sitten kukkivatkin kesäkuun lopulla ja sitten ne rojahtivat pitkin pihaa. Koska kasvu on kova ja latva ei jaksa kestää koko rungon painoa, se todellakin rojahtaa pihalle ja valloittaa vähitellen koko pihan. Mieheni kanssa olemme olleet hieman eri linjoilla näiden pensaiden suhteen ja hän pitää siitä, että ne antavat hyvän näkösuojan meidän pihalle. Joopa-joo. Aluksi joka kerta kun mies lähti työmatkalle, otin oksasakset ja raivoissani katkoin noita kolmemetrisiä oksia läheltä juuria ja raahasin ne roskikseen. Matkalta palattuaan mies ei välttämättä edes huomannut muutosta, mutta kummasti piha oli isontunut. Mutta ne kutaleet kasvoivat koko ajan takaisin ja kierre jatkui.


Nyt viimeisessä yhtiökokouksessa oli tullut puhetta siitä, että muutkin ovat kurkkua myöten täynnä näiden pensaiden katkomiseen ja ilmeisesti suunnitteilla on pensasaidan vaihtaminen uuteen lajikkeeseen. Jiihaa! Sanon minä. Toivon totisesti, että toteutuu.


Kaiken vielä horroksessa olevan keskellä löysin jotain elävääkin. Öö. Todennäköisesti rikkaruoho, minun tuurillani.



Viinimarjapensaat ainakin ovat alkaneet silmuja pukkaamaan.


Meillä on käynyt kaksi pikkuista citykania syömässä rikkaruohoa ja voikukkia ja pudonneita omenoita. Voi kuinka ne olikaan söpöjä. MUTTA NYT! Ovat pirskutarallaa syöneet minun viime kesänä istuttamani pensasmustikat. Voi, että harmitti. Nysät vain jäljellä. Toisaalta, jos isot koneet käyvät pensaiden kimppuun, niin siinä ne mustikatkin olisivat lähteneet. Pitänee vain hankkia uudet alut.



Mutta onneksi mansikan taimet nostavat päätään ja kunhan saan siivottua lehdet päältä pois alkaa niiden hoivaaminen.
Kylläpäs tämä kevät nyt saisi jo alkaa lämmittää ja enemmänkin herätellä näitä uinuvia kasveja, jotta tulisi vähän vehreyttä pihaan.

                                        With love,
                                               M
Post Comment
Lähetä kommentti

Auto Post Signature

Auto Post  Signature