Pala arkea

lokakuuta 09, 2014



Ihanaa, että on jo torstai-ilta ja huomenna vielä viimeinen rutistus töissä ja sitten viikonloppu. Aamulla silmät ristissä huikkasin miehelle, että viikonloppuna ei sitten tehdä mitään ihmettä, nukutaan vaan. Olen ollut viime viikot niin uupunut ja tuntuu, että yksikin huonosti nukuttu yö kiusaa vielä monta päivää.  Viime sunnuntai-iltana kyyditessäni harkkakierrosta, yksi täti-ihminen poksautti minun autoni perään ja pää kolahti kipeästi niskatukeen. Olin silloin yksin autossa ja ei minulle onneksi mitään kummempaa sattunut, mutta vähän höntti olo oli, kun mietin siinä autossa, että mitä kaikkea pitää muistaa huomioida, kun tästä nousen. Koska niskaa ja selkää pakotti yöllä, niin uni jäi vähäiseksi. Kivut onneksi jäivät siihen yhteen yöhön ja olin seuraavana päivänä iskussa, mutta väsynyt. Onneksi minulla on ensi viikolla syyslomaa pari päivää ja mukavia suunnitelmia sinne, jospa se sitten siitä taas olo piristyisi.
 Työelämä pusertaa kyllä kaikki mehut ja sitten iltasella on monenlaista häslinkiä kyytirumbaa ja koululaisten juttuja, ruotsin sanojen kyselyjä ja enkun esitelmien arvosteluja ja sitten niitä tietysti tullaan vasta yhdeksän jälkeen kysymään, että " kyseletkö, luetko, tarkistatko?" Tottahan minä sen teen, sitä vartenhan on vanhemmat, että auttavat vielä, myös niitä nuoriakin. Vaikka silmät ristissä ruotsi ei enää tahdo sujua meikäläiseltä, mutta yritetään.
Tuleeko teillä muilla sellainen olo koskaan, ettei tunnit tahdo riittää vuorokaudessa ja nukkuakin haluaisi? Minulla on ollut tällainen fiilis jo jonkin aikaa ja lähinnä vapaa-aikana. Haluaisin lukea kirjoja ja yritänkin joka ilta pyhittää itselleni vähintään puoli tuntia ennen nukahtamista hetken kirjan kanssa, välillä en vain jaksa ja nukkumatti vie mennessään. Haluaisin lukea ja selata myös blogeja ja muita juttuja, mutta yleensä käyn vain ne suosikit läpi ja pikaisesti nekin. Neulominen ja käsityöt yleensä ovat minulle terapiaa ja aina minulla joku työ pyörii sohvan käsinojalla. Riippuvuussuhde, sanoisin. Käsillä pitää olla tekemistä, kun telkkaria katsoo. Mies yleensä tarjoaa kainaloonsa paikkaa ja minä kökötän siinä hetken ja sitten haluan jo alkaa tekemään neulomuksia. Kamalan huonosti näköjään hoidan tuon parisuhteen. No, mies ymmärtää ja kyllä minä joskus siihen kainaloon jäänkin.  Ja ilman kutimia.
Mutta onneksi on viikonloput! Joten sitä odottaessa ja toivottavasti saan silloin nukuttua univelat pois! Että tämmöinen "pala arkea" postaus tällä kertaa.

                                               
                                                    With love,
                                                           M
2 kommenttia on "Pala arkea"
  1. Niin tuttu tunne, sama arkiväsymys vaivaa minuakin. Olen siitä omituinen yksilö, että
    aamut ovat mulle helppoja, nousen aikaisin, liiankin aikaisin siinä puoli viiden maissa.
    Silloin olen täynnä virtaa ja voin vaikka samalta istumalta viikata kuivausrummusta
    konellisen pyykkiä. Mutta illat menevätkin sitten väsyneenä pakollisia kotijuttuja suoritellen.
    Juu, ja sama kyytsäysrumba meilläkin. Ainostaan yhtenä iltana viikossa ei tarvitse muksuja
    kuskata mihinkään. Nukkumatti kutsuu jo siinä ysin pintaan ja kauaa ei tarvitse pedissä
    pyöriä kun olen jo unten mailla.

    Onneksi sulle ei käynyt sen pahemmin tuossa kolarissa ja toivotaan, että niskakivut pysyvät poissa.
    Ihmiset saisivat olla tarkempia liikenteessä eikä ajella kiinni perävaloissa, ARG!

    Enivei, ihanaa, rentoa viikonloppua M! Toivottavasti saat taas ladattua akkusi täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväni! Ladataan akut ja nautitaan viikonlopusta!

      Poista

Auto Post Signature

Auto Post  Signature