Kolmatta kertaa riparille....

toukokuuta 06, 2015

Olin nimittäin  tällä viikolla aloittamassa kolmatta kertaa rippikoulua. No, en itse henkilökohtaisesti, mutta toista kertaa vanhempana vanhempain kokoontumisessa, joten siltä se tuntui, että taasko täällä. Pappina oli napakan tuntoinen nainen, jolla oli kokemusta myös opettajan tehtävistä useamman vuoden ajalta, ennenkuin oli ilmeisesti päätynyt pappisvirkaan. Leirille lähdetään kesäkuun lopulla ja nyt tutusteltiin sekä vanhemmat että nuoret toisiimme ja isoset tietenkin myös. Vanhemmat saivat jakaa rippikoulumuistoja ja useampi kertoikin kaikista hulluista tempauksista ja karkailuista ja moottoripyöräajeluista öiseen aikaan. Itse muistan vain sen jäykkyyden ja raamatun pänttäämisen noilta ajoilta. Meille ei pahemmin lystiä sallittu. Ihanan meren rannassa olevassa seurakunnan keskuksessa istuttiin sisätiloissa ja opiskeltiin tuntitolkulla ja merta ihasteltiin vain ikkunasta käsin. Ei ollut puhettakaan, että oltaisiin uimaan saati saunomaan päästy. Kyllä se ankeaksi muistoksi jäi. Joten, kun saatiin kertoa toiveistamme nuoren riparin suhteen, niin voitte kuvitella, että painotin myös sitä hauskanpitoa.



Ajat ovat onneksi muuttuneet ja enää ei tuollaisia keskiajan ripareita tarvitse pelätä. Kuulosti niin mukavalta kaikki jutut leirinuotioista, uimisista ja saunomisisita, yösessioista kynttilöiden kera ja halikouluista ja muista kaikesta kivasta yhdessäolon hetkistä, joten varmasti kivaa tulee olemaan. Porukkakin tuntui mukavalta ja tämän tytär oli jo minulle innoissaan kertonutkin ja sehän se onkin tärkeintä, saada uusia kavereita. Tärkeintä on varmasti myös pohdiskella asioita ja hiljentyä miettimään, sekin on taito, joka pitää opetella. Arvot on asia, jotka saattavat nykyajan elämässä hieman jäädä taka-alalle, joten on hyvä jos näitä pysähdytään pohtimaan. Riparilla uskon monen nuoren kasvussa ja itsenäisyydessä tapahtuvan muutosta ja kehitystä, vaikka pieniähän nuo vielä silti ovatkin ja koko elämä edessä.


Mutta riparista Hortensiaan, sillä meidän eteisessä  on pieni uudistus ja se on Hortensia ja ihme ja kumma se viikon jälkeen on elossa. Tässä vielä kotvan sitä pidän sisällä ja sitten se saa paikan ulkona, joko porraspielestä tai terassilta. Valkoiset kukinnot ovat minusta niin kauniita ja herkkiä. Nyt taidankin kipaista kastelemaan sitä, sillä se kuulemma tarvitseen kunnolla vettä ja milloinhan se raukka sitä viimeksi saikaan.

                           
                                                          With love,
                                                       M
                                   


12 kommenttia on "Kolmatta kertaa riparille...."
  1. Ripari kokemuksena oli tosi hauska minulla. Muistan miten suoritin kaikki tarvittavat käskyt ja rukoukset ensimmäisenä iltana ja loppu leiri olikin sitten vain sitä hauskuutta.
    Hortensia on yksi lempikukistani.
    Oikein mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että on jäänyt hyvät muistot. Näinhän sen juuri pitäisikin olla:)
      Hortensiaa ei voi vastustaa:)

      Poista
  2. Ja taas mennään. :) Oma riparikokemus oli mahtava, en tuntenut ketään, mutta oli rentoa ja letkeää. Hassuinta oli kun vanhempien päivänä muiden vanhemmat tulivat autolla puvut päällä ja meikäläisen suku tuli rennoissa vaatteissa veneellä. Ripari kun oli aivan Sipoon mökin vieressä, mikä hassu sattuma, että osui aivan mökkinaapuriin. ;) kuuluin kuitenkin Vanhan Kirkon seurakuntaan isän osoitteen vuoksi eli en valinnut tuota "asemapaikkaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että porukat osasi ottaa rennosti, eihän se leiri nyt mikään hienostelupaikka ole:) Sinulla oli sitten lyhyt matka leirille. Sipoo on varmasti kanssa kaunis leiripaikkana.

      Poista
  3. Hortensia on lemppareitani. Aina joskus onnistun hoitamaan sen pitkäikäiseksi. Useimmiten ehkä en ;).
    Luulen, että nämä nykyriparit ovat hienoja kokemuksia monelle. Minullakin on valitettavasti oma muisto pänttäyksestä ja hikisestä luokkahuoneesta keskellä kuumaa kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitten ymmärrätkin varmasti, kuinka itselleni on tärkeää, että jää hyvät muistot eikä ahdistusta:)
      Hortenisioita on pakko hankkia lisää!

      Poista
  4. Meidän poika kävi viime kesänä urheiluriparin. Se oli pojan mielestä aivan mahtava kokemus. Paikkana oli Varalan urheilukeskus aivan Tampereen sydämessä Pyynikillä. Omaltakin riparilta on aika kivoja muistoja - iltanuotio, saunaillat, kaverit. Kivaa oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla. Tuo on juuri se tärkein asia, että jää hyvä fiilis. Vanhemman tyttären kokemukset eivät olleet kovin kummoiset, vaikkei siellä ollut pänttäystä, niin henki ei ollut paras. Isoset pojat aukoi tyttöjen huoneen ovia, kun nämä olivat pukeutumassa ja sillai. Että vähän taisi isosilla olla homma hukassa:)

      Poista
  5. Riparin ilmapiiri on kyllä niin kiinni sen vetäjistä - nimittäin kyllä niitä katastrofiripareita vielä tänäkin päivänä on - vaikkakin onneksi enää muutama! Hyvältä kuulostaa tyttäresi riparin suunnitelmat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Sen ilmapiirin kun voi saada kurjaksi vaikka vain yksi henkilö ja valitettavan usein se saattaa olla juuri se vetäjä. Mutta uskon, että nyt on hyvät mahdollisuudet tulla kiva leiri:)

      Poista
  6. Meillä ensimmäinen riparileiri oli viime kesänä ja ensi vuonna seuraava. Tällä joka toinen kesä -kaavalla jatketaankin sitten vuoteen 2022 saakka :O , että kaikki saadaan ripitettyä. Itse skippasin koko leirin aikoinaan juuri tuon ankean ilmapiirin takia...

    VastaaPoista
  7. No sullahan ura on vasta alkumetreillä:) On se kuitenkin kiva perinne päästä ripille:)

    VastaaPoista

Auto Post Signature

Auto Post  Signature