Image Slider

My day

syyskuuta 30, 2016

Minulla oli tänään vapaata töistä ja voi pojat, kuinka tätä oli odotettu. Eikä pelkästään sen vuoksi, että minulla oli ylimääräinen vapaa, vaan koska vihdoin pääsin kampaajalle. Olin sitkuttanut ihan riittävän kauan suoristuneen ja karmaisevaksi harakanpesäksi muuttuneen tukkani kanssa ihan riittävän kauan. Luottokampaajani kun vaihtoi liikettä ja siinä liikkeessä ei kestokiharoita laitella. 

Sain onneksi  vinkkinä eräältä kampaajakouluttajalta, että Decor olisi kampaamo, missä hiukseni osattaisiin kihartaa haluamallani tavalla. Hiukseni kun ovat jästipäistä sorttia. Ei ihan millä tavalla tahansa meinaa kihartua, mutta kun kihartuu, niin pysyy melkein vuoden. Moni kampaaja ei tätä ole uskonut, mutta nyt löytyi ihastuttava Ina, joka osasi käsitellä hiuksiini sopivat kiharat. Joten aamu alkoikin sitten kampaajalla ja heipä vaan suorat suortuvat.


Kolmetuntinen kihartamisen, sävytyksen ja leikkausten parissa meni kivasti rupatellen ja sitten riensinkin jo tapaamaan vanhempaa tytärtäni, jolla oli myös vapaapäivä.




Päädyimme heti aluksi lounastamaan Raffaellon kanafilesalaatilla ja...


jälkiruokana oli lämmintä suklaakakkua jäätelöpallon kera.


Pienen hetken kiersimme kaupoissa ja löysimme tyttärelle villakangastakin, jota jo viime kevättalvella etsimme. Ei ollut järkeä ostaa pelkkää keinokuituista vuoretonta takkia, vaan jätimme suosiolla ostamisen tälle syksylle. Eikä ollut kovin helppoa tämänkään löytäminen, mutta Espritiltä vihdon löytyi takki, jonka malli oli sopiva ja villaa takissa on 80% ja siinä oli vielä vuorikin, joten kaupat tuli. Nyt minun ei sitten tarvitsekaan ostaa kangasta ja ommella hänelle takkia, kun sopiva löytyi.

Seuraavaksi kävimme Instrussa katsomassa ja vähän jo valitsemassa uusia silmälaseja minulle. Jotenkin pelkään, että hajataitto on minulla pahentunut, kun näön suhteen kaikki on väsyneenä hieman hankalaa. Tuntuu, kun näperrän jotakin lähellä, niin kauas katsoessa ei tahdo millään aivot toimia ja tarkentaa, tai sitten se näkö on vain huonontunut. Vihaan silmälaseja, mutta ei tässä ilmankaan voi olla. 


Tiia muistutti omassa blogissaan Bridgetin uudesta leffasta, joten menimme katsomaan sitä. Voi, että se oli hauska, viihdyttävä ja ihanan romanttinen. Minusta on välillä ihana katsoa leffoja, joista jää hyvä mieli ja tästä jäi.


Lopuksi ostin vielä ennen kotimatkaa ihanan vaaleanpunaisen Hortensian ilahduttamaan viikonloppua. Vapaapäivä oli ihana, vaikka aika loppuikin kesken, mutta seuraavalla kerralla jatketaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!


Arvonnan voitto!

syyskuuta 29, 2016


Lämpimät kiitokseni arvontaan osallistuneille! Minusta oli hauska lukea teidän ehdotuksia blogikirjoitusten aiheista. Mielelläni lähden niitä toteuttamaan ja esimerkiksi Jonnan ehdottamaan aiheeseen tartuin heti ja tein jutun "Käsityö elämässä". Kiva kuuulla, että kässäaiheet ja kosmetiikka ovat ne mielenkiintoisimmat sekä DIY-projektit. Olenkin tässä mietiskellyt sopivia juttuja, joita voisi jouluun liittyen toteuttaa. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Pitää tässä vielä muistuttaa, että kosmetiikka on minulle intohimoinen harrastus ja testauksista haluan kertoa teille juuri ne jutut, mitkä haluaisin itsekin blogeista lukea. Aina kaikki ei toimi haluamalla tavalla ja joku tuote, jota olen himoinnut ja testaillut, onkin ollut sitten väärä minulle, joten turhaapa siitä on sitten kirjoitella. Toki voin sitä toisenlaiselle iholle suositella, kuin mitä itselläni on, mutta lähtökohtana on oma,välillä kiukutteleva ihoni. Mukavana lisänä testautan välillä tyttärilläni heille sopivia tuotteita, joten tulee hieman eri näkökulmista ja ikä-kategorioista näistä testauksista mielipiteitä.

Sitten arvonnan pariin. Tämän ihanan kirjan "Syötäviä vietäviä" voitti tällä kertaa Sari. Onnea voitajalle!
Tästä saisi hyviä vinkkejä joululahjaleivontaan.Eli yleensä leivon ja neulon lahjat ystäville ja suvullekin.
Toivon,että jatkossakin saamme ihania neuleohjeita,kiitos jo etukäteen.
Ja se haaste,hmmm.Nälkäpäivä-keräys oli,sukka- ja keskospipokeräyksiä on meneillään,lokakuu on Roosa-nauha kuukausi,joulu;antamisen/auttamisen juhla lähestyy.Ehkä joku hyväntekeväisyys tai auttamisaiheinen postaus/haaste olisi hyvä.Siis jos itse koet sen omaksesi.
jausar62@gmail.com



Jane Iredale Hydrationspray Lemongrass Love

syyskuuta 27, 2016

Sopivasti syksynvärit stemmaavat Jane Iredalin uuden kosteussuihkeen, Hydrationspray Lemongrass Love-pullon kanssa. Kaunis meikkipohja, sävynä warm silk, iholle ja suihkaus ihastuttavaa sitruunaruoholle tuoksuvaa aamun herättäjää päälle ja ihosi rakastuu siihen. Näin kävi tyttärelle, joka ei voi elää ilman meikkipohjaa ja näitä on kulutettu jo muutamia. 

Mineraalimeikkipohja on täydellinen iholle, jossa ei pahemmin ole peitettävää, mutta suojattavaa kylläkin. Mineraalimeikkipohjassa on myös se aurinkosuoja spf 20 ja tuote on myös vettä hylkivä, jopa 40 minuutin ajan. Meikkipohjassa on siis pohja, peitevoide ja aurinkosuoja yhdessä ja tällä saa ihanan kevyen meikittömän lookin. 



Kosteussuihke oli myös tyttärelle mieleen, sillä se on tuoksumaailmaltaan ihanan raikas ja todellakin virkistävä. Tuote kosteuttaa, hoitaa  ja suojaa ihoa, jättäen sen pehmeäksi. Auttaa vähentämään ihon rasvaisuutta ja huokosten näkyvyyttä. Vähentää stressiä ja auttaa aikaeron rasituksessa. Rauhoittaa myös ihon punaisuutta, mikä on taas minulle todella tärkeää. Aikamoinen suihke siis.


Kirjoitin vasta rakkaan ystäväni rintasyöpätaistelusta ja kuinka sopivasti sattuikaan, niin tämän tuotteen tuotto lahjoitetaan 100%  järjestölle Beyond breast cancer. Joten, jos ystäväsi tai joku läheisesi on kärsinyt tai kärsii rintasyöpähoitojen kivuista ja säryistä, voit tukea häntä ostamalla tämän suihkeen.




Onko kasvosuihkeet sinulla jo käytössä?

tuotteet pr-näytteitä

La petite Robe Noire Intense uutuustuoksu

syyskuuta 26, 2016




La Petite Robe Noire Intense on Guerlainin uusin tuoksu. Lasinen pullo noudattaa ulkoisesti jo tutuksi tullutta kaavaa, jossa pullossa keimailee tyylikäs pikkumusta mekko, nyt olkapäät paljastaen, tyttömäisessä kellohelmassaan.  Aivankuin se odottaisi vain sydänkorkin aukaisemista, jotta se voisi höyhenenkeveässä tuoksupilvessä karata pullosta ja sukeltaa Pariisin yöhön. Liukuvärjätty sininen pullon väri lupaa illanhämyyn sopivaa tuoksu-unelmaa.

La Petite Robe Noire on yllättävä kukkaistuoksu, mausteinen ja makeahko ja mieleenpainuva. Alussa vanilja ja Bulgarian ruusu sekä hattara tuovat makeuden esille, tätä seuraavat bergamotti ja mustikka. Lopussa valkoinen myski, santelipuun ja patsulin nuotit kietovat tuoksun mausteet esille ja tämä todella hurmaa. Itse pyhitän tämän tuoksun iltakäyttöön.

Olen jo nuorena tyttösenä ihastunut mausteisiin, itämaisiin ja ehkä hieman voimakkaampiin tuoksuihin, kuin mitä nuoret neitoset yleensä. Silloin koin itseni erilaiseksi kuin muut. Nyt aikuisena naisena saan vapaasti kulkea vaikkapa tässä mausteisessa Intense- tuoksupilvessä, toki muut huomioiden. Tämä nimittäin on tuoksu, jota kannattaa suihkautella harkiten. Voimallisena tuoksuna kyllä kestää iholla tunteja. Eipä sitten ole lainkaan yllättävää, että nuorempi tyttäreni käy tätä myös suihkauttelemassa iholleen, joten ei se omena todellakaan kauas puusta ole tipahtanut ja samoilla jalanjäljillä mennään.

Tuoksupilvi kannattaa suihkauttaa ilmaan ja kävellä siitä läpi, jotta tuoksu ei tyrmäisi ja sitä voi hieman suihkauttaa käsiin ja käsien kautta hiuksiin ja niskaan, jotta ihastuttava tuoksu leijailee myös jäljessäsi.

Millaisista tuoksuista sinä pidät?

Tuoksu on lehdistönäyte

Wanhan sataman kädentaitajat

syyskuuta 25, 2016

Tänään tein pikapyörähdyksen tuolla kädentaitajat messuilla Wanhassa Satamassa. Pikapyörähdys siksi, että pääsin paikalle vasta neljän nurkilla. Onneksi sain auton lähelle parkkiin, niin ei mennyt turhaa aikaa siihenkään. Pikaisesti sisään, sillä vain tunti oli aikaa. 

Ensimmäisenä ihastelin näitä raastaja-vateja tai lautasia mitäliene. Hauskoja oli, sillä näillä voi raastaa porkkanasta lähtien kaikenmoisia juttuja, eikä sormet mene raastamisen loppumetreillä rikki. Helppo myös pestä ja pieni, joten ei vielä tilaa.



Sitten siirryinkin koruihin ja nämä oli tehty Dass-massasta ja sitten maalattu ja lakattu. Kevyitä koruja painotekniikalla. Onhan tuota tullut joskus sitäkin massaa kokeiltua, joten kiva uusi idea kädentaitajalla. 



Villaa eri muodoissa, huopavillaa huovuttajille ja sitten tätä neuloosi-ihmisen iloa. Nyt kylläkin lähtiessä lupasin miehelle, että vain katselen ja jätän langat ostamatta, koska onhan niitä tuolla jo odottamassa. Hienosti pääsin kaikki osastot ohi ja yllätyin siitä, etteivät nämä langat mitenkään edullisia olleet, joten ei tullut senkään vuoksi ale-himoja.


Lopuksi löysin blogikaverin, Elsa-Maaritin sieltä yhdestä nurkasta ja mukanaan hänellä oli myös tyttärensä.


Kuvataiteilijan tauluja voi vain ihailla ja ihastella. Tuli muuten aloitettua jouluvalmistelut kerrankin ajoissa, sillä ostin häneltä pienen nipun joulukortteja. Jos meidän tytöt olisivat vielä pieniä, niin varmasti olisin ostanut nuo enkelinsiipitaulut heille, mutta ei taida enää mennä läpi.

Messut tuli käytyä, mutta olenko taas liian kriittinen, kun pohdin, että jotakin jäi uupumaan. Tuntui aika suppealta tuo tarjonta. Koruja, pussukoita, kangaslajitelmia ja muutama koju lankoja. Ne jäivät vain mieleen. En löytänyt kummemmin keramiikkaa tai lasitaiteilijoita puhumattakaan kierrätystuotteista, jonka olen ymmärtänyt olevan kuuminta huutoa. No oli siellä kyllä klipsuista tehtyjä laukkuja, kun nyt muistelen. Onko vika minussa vai oliko siellä teistä, jotka siellä vierailivat, ihan riittävä kattaus kädentaitajien tuotteita? 

Ecobeauty ihonhoitolinja Oriflamelta

syyskuuta 24, 2016

Kesän korvilla pääsin vieraisille Oriflamen  kutsuille ja aiheena oli tällä kertaa uusi luonnonkosmetiikkasarjan lanseeraustilaisuus. Ecobeauty on luonnollista hoitavuutta, joka tekee ihollesi hyvää ja kunnioittaa luontoa. Kauniit ja tyylikkäät pakkaukset ja parhaat luonnolliset ja luomulaatuiset ainesosat ja uutteet, jotka antavat ihollesi parhaimman hyödyn. Ecobeauty tuotteet eivät sisällä parabeeneja. 

Sarjaan kuuluu puhdistusemulsio, kasvovesi, seerumi, päivävoide ja kasvoöljy.  Koska omassa ihossa tuolloin oli menossa hieman oikukas vaihe, ajattelin pyytää testaajaksi sellaista henkilöä, jolla ei ole ihollaan ongelmia ja allergioita. Minulla oli tuuria, sillä mieheni sisko oli innokas lähtemään testaajaksi, joten kutsutaanpa häntä tässä sitten testaajaksi. Tuotteita hän on testannut säännöllisesti aina heinäkuun alusta näihin päiviin saakka.

Ecobeauty-puhdistusemulsio sisältää luomu-auringonkukan siemenöljyä ja luomu-ruiskukkavettä. Sopii myös silmämeikinpoistoon.

Puhdistusemulsio oli testaajan mielestä tuoksun puolesta ok ja hyvä puhdistaja, sillä tuotteella lähti hyvin myös ripsivärit. Tämä on aina plussaa, kun ei tarvitse eri purkkien kanssa taiteilla. 

Ecobeauty-kasvovesi sisältää rauhoittavaa luomu-ruusuvettä ja kamomillavettä.

Tämän tuoksumaailma oli neutraali, ei mainittavaa. Tuote oli muutoin hyvä, mutta testaajalle ilmestyi silmien ympärille pientä allergiaa, joten totesimme parhaaksi jättää kasvoveden vähemmälle. Testaaja ei ollut pyyhkinyt kasvovedellä kuitenkaan silmienympäryksiä, mutta ilmeisesti sitä oli silti imeytynyt lähelle silmää.





Ecobeauty-kasvoöljy sisältää puuvillauutetta ja luomuarganöljyä ja E-vitamiini ja välttämättömät ravintoaineet hoitavat ihoa. Öljy lämmitetään kämmenten välissä ja hierotaan kasvoille, kaulalle ja decolteelle.

Testaaja tykkäsi kovin tämän öljyn koostumuksesta, vaikkei hän ollut koskaan aikaisemmin kasvoöljyä käyttänytkään. Tuoksu oli mausteinen ja miellyttävä ja öljy kosteutti ihoa tehokkaasti. 


Ecobeauty-seerumi sisältää luomuhelokkiöljyä ja aloe veraa.

Testaaja tykkäsi tästä seerumista ja oli mieluiten käyttänyt tätä iltaisin. Tuoksu oli hyvä ja tuote oli koostumukseltaan sopiva kiireisen naisen ihonhoitoon. Imeytyi hyvin ja ravitsi ihoa.


Ecobeauty-kasvovoide sisältää puolukan ja tyrnin siemenöljyä ja E-vitamiinia.

Tähän testaaja rakastui, sillä useampaan kertaan hän mainitsi tuotteesta sanalla IHANA. Päivävoide oli kuulemma jo melkein loppu, niin ihana se on ollut. Kosteuttava ja ihanan tuoksuinen. Iho tuntui pehmoiselta, niin ja ihanalta.

Lämpimät kiitokset testaaja, että lähdit mukaan tähän juttuun!

Onko teille muille sarja jo tuttu?
Tuotteet lehdistönäytteitä

Kädentaidot elämässä

syyskuuta 23, 2016


Kun polkaisin Syötäviä vietäviä-kirjan arvonnan pystyyn, esitin teille mahdollisuuden esittää minulle haasteena toiveita postausten suhteen. Nyt, kun olen lukenut noita kommentteja, olen ilahtunut siitä, että kaksi minulle niin tärkeää aihetta, kädentaidot ja kosmetiikka, on noussut eniten esille. 

Keyword-love -blogista Jonna heitti minulle mieleisen haasteen kertoa käsityöharrastuksestani, mistä se lähti liikkeelle, miten usein neulon ja mistä ammennan ideat töihini.

Aluksi pitänee kertoa siitä, että meitä on neljä sisarusta ja minä olen kolmas tytär. Voitte vaan kuvitella, että minä olin se, joka peri kaikki kauhtuneet vaatteet siskoiltani ja jo silloin minulle vaatteet olivat tärkeä juttu. Oli pakko opetella tekemään vaatteita itse, sillä ei meillä ollut rahaa hussuttaa uusiin muotivirtauksiin. 

Olin kyllä ollut innostunut neulomisesta ja virkkaamisesta heti varmaankin 6-vuotiaana.  Muistan, että meillä oli harmaata sukkalankaa, josta vaadin ja kärtin äitiäni opettamaan minulle, miten nukelle saisi virkattua housut. Äiti ei pitänyt ajatuksesta, että haaskaisin lankaa nukenvaatteisiin, joita tuskin saisin tehdyksi. Minä kuitenkin väkersin ne jotenkin, joten hukkaan ei lanka tainnut mennä. 

Koulussa käsityöt olivat aine, jossa loistin ja olin aina ensimmäinen valmiina. Kaikki ei aina mennyt nappiin ja hutiloin ja sain kovasti moitetta opettajalta, mutta sinnikkäästi silti jaksoin opetella kaikki kikkakakkoset, mitä käsitöihin tuli. Kymppiä en koskaan käsitöistä saanut.

13-vuotiaasta lähtien aloin tekemään vaatteita itse, aluksi isonsiskon avustuksella ja sitten pikkuhiljaa itsenäisesti. Kaavoja piti muunnella, sillä olin pienikokoinen, joten eihän ne mallit, joita himoitsin sopineet vartaloni mittoihin. 

Eräässä kaupassa oli myyjä, joka leikkasi kankaan halutun mallin mukaan ja hänen luonaan taisin vierailla usein. Siihen aikaan vain oli noloa sanoa tehneensä vaatteeita itse, koska se oli merkki siitä, ettei ollut varaa ostaa muotikamppeita. Usein siis siirtelin joistakin vanhoista vaatteista vaatemerkkejä omiin tekemiini vaatteisiin, jotta kukaan ei arvaisi, että olin ne itse tehnyt. 

Ompeluita olen harrastanut aikalailla, olen tehnyt kuusi hääpukua ja muutamia muita juhlapukuja, kuten viimeksi wanhojen tanssipuku tyttärelle ja usein nuorena ompelin myös ystäville vaatteita. Lapsille on tullut ommeltua kaikenlaisia juttuja ja he oppivatkin siihen, että kun äidiltä pyytää, niin se on varmaan kohta huomenna jo valmiina.

Neulominen ja virkkaaminen on tullut siinä ohessa ja aina kun matkustan, minulla on neulomus tai virkkuutyö mukana. Onneksi nykyisin on bambupuikkoja, jotka mahdollistavat myös koneessa neulomisen. Aina kun katson telkkaria tai menen kyläilemään, otan neulomuksen mukaan. Kaipa tästä voisi diagnoosin tehdä. Vaikea ja laaja-alainen neuloosi?

Ideoita käsityöhön saan tarkkailemalla kaupungilla ihmisten pukeutumista, lehtiä, blogeja ja pinterest varsinkin on oikea aarreaitta. Myös luonnosta saa kivoja ideoita, joita voi kehitellä sisustuksiin ja askarteluihin. Mutta myös usein pelkkä materiaali antaa idealle siivet. Herkullisen väriset langat ja niiden tuntu voi kivasti antaa potkua suunnittelulle ja muokkaamalla malleja itselle sopiviksi, niistä alkaa kehityä se juttu. 


Sama pätee myös kankaisiin. Usein minulla on vain tarve ommella tai neuloa, joten menen kaupoille ja siitä se vain lähtee. Käsitöistä saa oivaa terapiaa ja se voimaannuttaa ja tästä olenkin joskus täällä blogissa kirjoittanut, joten en palaa siihen nyt.




DIY- jutut ovat myös aina kiinnostavia ja niitäkin teen taitojeni mukaan. Askartelu ei niinkään ole minun juttuni, mutta kyllä niitäkin on kiva näpertää.


Tässä oma hääpukuni 20-vuoden takaa. Oli laahusta ja pitsiä ja helmikirjailua tuossa miehustassa ja ruusut olkapäillä ja hunnussa ja piti kaikki itse tietysti väkertää, niin ja mieheltäni salassa.


Minulla on kädentaidot olleet aina osana elämääni ja tulevat aina olemaan. Mitenkäs teillä?

Ompelin takin, voikohan sitä jo kohta käyttää?

syyskuuta 21, 2016




Tässä on valmiina villakangastakki, jonka ompelin itselleni viime viikonloppuna. Kaavoja en suoranaisesti löytänyt, sellaisia, jotka olisivat sellaisenaan sopineet, joten tuunailin kietaisumallisesta takin kaavoista itselleni mieleisen version. Värinä ihana kameli ja vuoreksi laitoin kermanvaalean satiinivuoren. Takin materiaali on sekoitus villaa ja mohairia ja himpun tekokuitua. Yllättävän lämmin tämä takki on, vaikka olin ajatellut sitä vain syystakiksi, niin saattaa olla, että tällä tarkenee myös pikkupakkasillakin.


 Niin ja taas minä pönötän takapihalla, joten anteeksi taas tästä, mutta takkihan se on pääasia. Kuvaajani kun oli taas aika kiireinen. Mutta kuvat tuli otettua, sillä lupasin palkinnoksi tehdä kanapastaa. Meillä kun ei kukaan hingu tuonne kyökin puolelle kokkailemaan, jotenkin ovat tulleet äitiinsä. Ruoka kyllä kelpaisi, mutta kuka sen tekisi? 

Joko sinulla on syystakki hankittu tai haettu odottamaan valmiiksi sitä kylmempää aamua? 

Syötäviä Vietäviä-arvonta!

syyskuuta 20, 2016





Itse tehdyssä lahjassa on ajatusta -ja se maistuu hyvältä!

Näin kuvaillaan ruokatoimittaja-ja valokuvaaja Mari Moilasen Syötäviä vietäviä kirjaa takakannessa. Kirja tosissaan pursuaa ihania ideoita ja herkkuja, joita voit itse tehdä ja antaa lahjaksi.

Yleensä minä järjestän kosmetiikkapainoitteisia arvontoja, mutta nyt haluan hieman vaihtelua teille arvon lukijani ja laitan siten arvontavoitoksi tämän kyseisen kirjan, omistuskirjoituksella. Nyt kaikki ruokalahjoista innostuneet ja muutkin osallistumaan arvontaan. Arvontaan voi osallistua blogini jäsenet tai julkiseksi jäseneksi arvonnan aikana liittyvät. Laita kommenttilaatikkoon nimimerkki ja s-postiosoite ja jos haluat, heitä minulle haasteeksi joku postauksen aihe, mistä toivoisit minun kirjoittavan. Arvonta alkaa nyt heti ja loppuu ke 28.9.16 .
Onnea kaikille arvontaan!

Lehdistönäyte

Kaljupäästä Kardashian beauty hiukset

syyskuuta 18, 2016

 Pieni tytär vuoden ikäisenä, hädin tuskin osaa kävellä ja huomatkaa, millaiset hiukset. Äiti innoissaan on laittanut pienen pinnin koristamaan noita ohkaisia haivenia. 

Tämä typykkä kasvoi ja sai hiukan enemmän hiuksia ja voitteko kuvitella, mitä hän meni tekemään nelivuotiaana. Leikkasi tietenkin päiväkodissa nips ja naps molemmilta korvallisilta tukon hiuksia ja niin oli äidin tartuttava myös itse saksiin ja leikattava hiukset minipolkkatukaksi. Kyllä sitä harmiteltiin, kun juuri oli saatu hiukset kasvamaan hieman. Saattoipa olla, että tukankasvu sai tästä potkua ja hiuksista tulikin sitten todella paksut ja karheat.




No, hiukset sitten kasvoivat ja kasvoivat ja nyt 15 vuotta myöhemmin  ei ole huolta, että tytär menisi saksimaan itse hiuksiaan. Hän kihartaa ja föönäilee hiuksiaan usein, joten kunnolliset hiustuotteet ovat tarpeen.

Tänä kesänä saimme tutustua Kardashian Beauty hiustenhoitotuotteisiin. Black  Seed Oil Rejuvenating shampoo pesee hiukset hellästi ja saa hiuksiin kivasti kiiltoa mustakuminaöljyn ainesosien ansiosta. Hoitoaine puolestaan elvyttää ja vahvistaa kuivat ja vahingoittuneet hiukset. Hiuksista tulee kiiltävät, pehmeät sileät ja helposti kammattavat. Tuotteet tuntuivat todella ylellisiltä ja hoitavilta ja näissä oli myös hyvä tuoksu.

Black Seed Oil Liquid Hydration Masque hoiti hiuksiin ihanan pehmeyden ja silkin tunteen. Muistan haikeudella kesää ja sitä kuinka istuskelin saunan jälkeen parvekkeella naamio hiuksissa varmasti melkein tunnin ja kun pesin sen pois, olivat hiukset aivan uskomattoman tuntoiset, kiiltävät ja hoidetun näköiset. Tätä ei toki tarvitse tuntia pitää, mutta kesäilta oli kaunis, joten taisin sen vähän kuin unohtaa. Hyvä unohdus takasi ihanat hiukset.




Testasimme näitä siis yhdessä, minä muutaman kerran ja tytär taisi ihastua niin, että pullot tyhjeni vinhaa vauhtia.
Onko teillä ollut jo Kardashian hiustuotteet käytössä?

Tuotteet lehdistönäytteet

Auto Post Signature

Auto Post  Signature