Ystäväni

syyskuuta 14, 2016

Ystävyys. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään ja kuinka eri tavalla ihmiset siihen suhtautuvat. Toisilla ystävät vaihtuvat tiuhaan ja niitä tulee lisää ja osa tippuu välillä kelkasta. Minulle ystävyys on aina ollut tärkeää, siihen sitoutuminen ja sen vaaliminen on ollut ehdotonta. Olen halunnut olla luotettava ja kannustava, en tosin tiedä olenko aina sitä ollut, mutta yrittänyt olen ja vaatinut myös ystävältäni samaa. 



Jokainen haluaa varmasti löytää sen sydänystävän, jolle kertoa huolensa ja ilonsa, mutta ei niitä ystäviä kovin helpolla löydä. Voi olla ystäviä, jotka esittävät ystävää ja puukottavat sopivan tilaisuuden tullen selkään. Sellaistakin on koettu. Mutta kyllä sen teennäisyyden ja esittämisen nopeasti huomaa, vaikka haluaisi uskoa ihmisestä aluksi hyvää. 



Aikoinaan alakoulussa tyttäret olivat huolissaan sen aidon ystävän löytymisestä ja koulussa niitä ystäviä tuli, oli ja meni. Varsinkin kolmannella luokalla tuo tyttöjen ystävyys monesti muuttuu ja ystävät vaihtuvat. Näitä on surtu ja olen yrittänyt vakuuttaa, että vaikka Anna-kirjasarjan tapaista ystävyyttä ei ehkä löytyisikään, niin kyllä varmasti jossakin elämänvaiheessa se aito ystävä löytyy. Nyt nuori aikuinen ja tuore lukiolainen ovat saaneet nauttia ihanista ystävyyssuhteista, joten toivottavasti nämä ystävyydet säilyvät.



Minulla on muutama hyvä ystävä, joihin olen tutustunut joko teini-iässä tai vasta aikuisena.  Vaikka elämän eri tilanteet ja eri maissa ja kaupungeissa asuminen on riepotellut ystävyyttä, ei se ole silti miksikään muuttunut. Aina on kuin jatkettaisi samasta, mihin on jääty edellisellä kerralla. On iloittu, surtu, riidelty ja naurettu. Eletty elämän eri tilanteissa, yhdessä toisiaan lohduttaen ja kannustaen. 

Vaikka ystävästä ei kuulisikaan enää nykyisin niin usein, niin se ei tarkoita sitä, että ystävyys olisi muuttunut jotenkin merkityksettömäksi. Tiedän, että sopivan ajan kuluttua jompi kumpi meistä ottaa yhteyttä ja taas juttu lentää.




Viime talvena sain ystävältäni pysähdyttävän uutisen. Hän oli sairastunut rintasyöpään. Uutinen iski kuin lekalla päähän ja shokki oli niin kova, etten tiennyt miten selviän puhelun loppuun itkemättä. Saatoin kyllä itkeäkin, mutta hiljaa. Minun piti kylmettää itseni ja kuunnella ja lohduttaa ja rohkaista ja kannustaa häntä puhelun loppuun saakka ja vasta sen jälkeen mieheni kainalossa ja tytärten lohdutellessa, annoin kyynelten kunnolla tulla. 

Aikani surtuani, aloin suunnata ajatukseni hänen tsemppaamiseensa ja uskoon siitä, että kaikki tämä tuska mikä on tässä, kestetään ja voitetaan. Tätä olin jo tuossa puhelinkeskustelussa hänelle vakuutellutkin. Periksi ei anneta. Iloisena, huumorintajuisena ja sisukkaana henkilönä, hän voittaisi kyllä, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Harmi vaan, että ystäväni asuuu toisella puolella suomea, joten näkeminen ei heti ollut mahdollista, vaikka lupauduin kyllä lentämään paikalle tarvittaessa. 



Kuukauden päästä hän pääsi leikkaukseen ja kasvain poistettiin, rinta onneksi säästyi ja alkoi pitkä kevät syöpähoitoineen. Syöpä ei ollut levinnyt, joten se oli helpotus. Tekstiviesteillä hän tiedotti aina mitä milloinkin tapahtuu ja uskomattoman positiiivinen suhtautuminen varmasti auttoi rankoissa hoidoissa. Lakkiaisiin hän pääsi myös piipahtamaan, mikä oli meille suuri ilo, koska hän on myös tyttäremme sylikummi. Ystäväni ei ollut muuttunut lainkaan ja ei olisi ulkoapäin uskonut, millaisissa hoitorumbissa hän samaan aikaan kävi. Hehkeä, pirtsakka, kaunis nainen, nyt vain peruukin kanssa, jota en edes aluksi tajunnut peruukiksi.




Tällä viikolla sain ihanan uutisen. Hoidot ovat ohi ja elämä voittaa. Loppuviikosta hän suuntaa kauas miehensä kanssa pariksi kuukaudeksi lomailemaan ja sen he ovat molemmat kyllä ansainneet. 
Ihana, että olet ystäväni ja ettet antanut periksi. Hyvää matkaa!

Jos joku ihmettelee kuvavalintaani ja noita drinkkikuvia, niin ystävyys on kuin hyvä, makoisa drinkki.
Lasipyramidi-kuvat taas kuvaavat sitä, että on aika juhlistaa tervehtymistä kuohuvalla, alkoholilla tai ilman.
Niin ja kolmanneksi, minä olin eilen "Mikä viini-tapahtumassa".
19 kommenttia on "Ystäväni"
  1. Ystävyys säilyy sydämessä läpi elämän.
    Ja ne tärkeimmät ystävät tulevat monesti esiin vasta hädän hetkellä.
    Minusta on ollut mukavaa huomata kuinka niin upeita ystäviä olen saanut näin aikuisena monta!
    Ja lapsuudesta jääneet pari parasta!
    Kiitos tästä ystävyys-postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin säilyy ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän niitä myös arvostaa!Hädän hetkellä ystävän tuki on niin tärkeä ja sen olen saanut itsekin kokea, mitä hyvältä tuntuu, kun ystävä auttaa.
      Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi lainkaan ystäviä! Kyllä näitä kannattaakin vaalia:) Kiitos sinulle Susanna kommentista:)

      Poista
  2. Jotenkin aikuisena uusien ystävien saaminen on vaineampaa. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa ystävyys on kestänyt 32 vuotta. Tätä ystävyyttä vaalin lopun elämääni.
    Ihanaa, että ystäväsi sai terveen paperit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti totta, että ihmiset ovat hieman aikusena varuillaan kun taas seuraa nuoria, niin niitä ystäviä tuntuu tulevan tuosta noin vaan lisää! Mutta kyllä niitä aikuisenakin voi solmia, mikäli vaan tiet kohtaavat:)

      Poista
  3. Ihanaa, että tällä oli onnellinen loppu, pelkäsin jo lukiessa pahinta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman kommentin jätän kuin Jonna! <3 Onneksi oli onnellinen loppu! :) Hyvät ystävät on niin kallisarvoisia!

      Poista
    2. Niin, luojalle kiitos! Elämä ei olisi minkään arvoinen ilman ystäviä!

      Poista
  4. Rikkaus on saada elämäänsä sydänystävän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja niitä pitää osata myös kohdella oikein:)

      Poista
  5. Itsekin olen kirjoittanut blogissani ystävyydestä ja sen kaipauksesta. Ikä, eri elämäntilanteet ja etenkin oma sairauteni ja uudelle paikkakunnalle muutto saivat ystävät haihtumaan. Uusien ystävien löytäminen (kun ei ole työelämässä eikä pieniä lapsia) on vaikeaa uudella paikkakunnalla. Pitäkää kiinni ystävistänne, he ovat korvaamattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti haastellista saada ystäviä, kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle ja jos ei ole työelämässäkään. Suuntaisin jonkin harrastuksen pariin, jos sieltä löytyisi samnhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voisi ystävystyä. Itse asuin vuoden ulkomailla nuorena ja ei se helppoa ollut löytää edes kavereita. Mutta kerran vaan päätin lähteä baariin ja sieltä löytyi ihana Mary, josta tuli ystäväni ja koko vuoden ajan biletimme ja tapasimme ystävyyden merkeissä. Mutta nuorena se on niin paljon helpompaa:) Toivottavasti kuitenkin innostut yrittämään jotakin keinoa löytää ystäviä:)Tsemppiä!

      Poista
  6. Aito ystävä pysyy rinnalla niin iloissa kuin suruissa. Valitettavasti on ystäviä, jotka loukkaavat tilaisuuden tullen ja jälkeenpäin sanovat välinpitämättömästi: "se on mennyt mikä on huiraastu".
    Ihanat on Sinun kuvavalintasi, enkä niitä yhtään ihmettele ♫
    Kaunista päivää Sinulle ♥~♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin, aidot ihmiset välittävät, aidosti:)
      Hyvä, että kuvavalinnat eivät menneet jorpakkoon:)
      Mukavaa iltaa sinne:)

      Poista
  7. Ihana postaus M ja ystäväsi positiiviset uutiset. Vaikka ei niin kauan ei olla tunnettu, olet rakas blogikamu ja enemmänkin. Rehtiys, huumori ja sydämellisyys, se olet sinä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas blogikamunen:) Myös sinä olet tullut minulle tärkeäksi ja olet oikea helmi! Sinuunhan ensin tutustuinkin näissä piireissä:) Kyllä sitä aikuisenakin voi löytää ystäviä!

      Poista
  8. Ihana postaus. Sain vähän aikaa sitten kuulla oman ystävän rintasyövästä ja uutinen kyllä pysäytti. Hänellä ovat hoidot ihan alussa, joten pitkään menee, ennen kuin tiedetään miten hän tästä selviää. Hän on ajatuksissani melkein joka päivä. Ihanaa, että sinun ystävälläsi on kaikki nyt hyvin. Kysytään ystäviltä mitä kuuluu, tsempataan ja kuunnellaan vaikeina päivinä. Uskon, että olet ollut ystävällesi hyvin tärkeä tukija. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kurjaa! Voimia teille molemmille. Tärkeintä on olla kuulolla ja kuunnella ja tsempata, kun oikein muuten ei voi tukea. Tietysti jos asuu samalla paikkakunnalla, niin hoitoon tukihenkilöksi lähteminen voisi olla hyvä apu.
      Toivottavasti sinunkin ystävällesi käy hyvin ja nykyisin tuo rintasyöpä kyllä aika hyvin saadaan nujituksi ja elämä jatkuu.
      Lieneekö tämä ikä vai mikä, kun tuntuu, että näitä vastaavia sairastumisia on melkein jokaisen lähipiirissä.

      Poista
  9. Ihana postaus - kiitos <3
    Taidanpa pirauttaa ystävälleni...

    VastaaPoista

Auto Post Signature

Auto Post  Signature