Vaikuttaako raha lapsesi harrastamiseen?

huhtikuuta 03, 2017

Taitoluistelu on kaunista katsoa ja kauneinta minusta on juuri jäätanssi. Olin ilahtunut, kun sain vip-paikat lauantai-illan MM-kilpailuun ja sain kutsua vielä ystävänkin mukaan. En olekaan koskaan aikaisemmin ollut katsomassa paikan päällä näin upeaa kilpailua, joten kyllä silmää hiveli. Kotikisoissa on aina se huumaava, isänmaallinen tunnelma, mutta vaikkei tällä kertaa harmittavasti ollutkaan suomalaisia jäällä, niin silti sitä herkistyi kaikkea tuota kaunista katsoessa.  Tapahtumaan sain liput Solera Finlandin kautta, joten tässä tilaisuudessa oli mahdollisuus myös ruokailla ja maistella Viinitalo Celier des Dauphins viinejä, joten lämpimät kiitokset järjestäjille.


Kukapa ei pikkutyttösenä olisi haaveillut jääprinssessan osasta. Osata liukua jäätä pitkin, liitäen kevyesti kauniissa puvussa ja tehdä siroja ja taitavia temppuja ja hyppyjä jäällä.

Itse olen myös luistellut ja saanut taitoluisteluun ohjausta. Olin silloin 11-vuotias ja pikkukaupungin varakkaimmilla kuudella teini-ikäisellä tyttösellä oli mahdollisuus päästä leirille Lahteen oppimaan taitoluistelun perusteita ja näitä he meille nuoremmille opettivat. Muistan, että meille kurssin hinta oli 2 markkaa per vuosi, joten jopa minulla oli siihen varaa. Innokkaasti luistelin neljä vuotta ulkojäillä, sillä eipä meillä silloin vielä jäähallia ollut. Nyt jäähalleja löytyy melkein joka pikkukylästä ja se on hieno asia. Mahdollisuus luisteluun annetaan kaikille. Vai annetaanko?


Valitettavasti tässä tulee esille se eriarvoisuus, että normaalisti työtä tekevän perheen lapset tai edes se yksi, eivät pysty hevillä näihin luisteluharrastuksiin osallistumaan ja vanhemmat luistelumaksuja maksamaan. Jäähallimaksut kun ovat aivan törkeissä hinnoissa, ainakin täällä etelän suuremmissa kaupungeissa. Se on valitettavaa ja tiedän, että kun lapset lähtevät tälle luistelu-uralle, niin aluksi hinnat ovat ihan normaaliuden puitteissa ja tunteja on kerran viikossa. Ei mene pitkään, kun harjoituskerrat lisääntyvät, mikä on tietysti ymmärrettävää ja hinnat alkavat nousta. Paljon tehdään töitä vanhempien uurastaessa milloin missäkin moottoriteiden varsien siivouksissa, rahaa keräämässä seuralle, jotta hintoihin saataisiin hiukan helpotusta. Mutta kyllä ne silti aika kovia hintoja ovat. Puhumattakaan jäähallien harjoitusajoista, jotka sattuvat mitä älyttömimpiin aikoihin aamun sarastuksesta yömyöhään ja vanhempien tietysti on toimittava kuljettajina.

Katselin näitä ihania luisteluja ja mietin niitä huikeita tuntimääriä, mitä nämä nuoret ovat tehneet tämän kyseisen hetken eteen. Pieni horjahtaminen tai kaatuminen voi viedä mitalin ja kaikki uurastus ja urakka valuu hukkaan ja on vaan kerättävä sirpaleet ja aloitettava alusta. Näin varmasti oli käynyt suomen jäätanssiparillekin, sillä he istuivat katsomossa takanamme, seuraamassa kilpailua hetken. Varmasti tuntui raskaalta, sillä heidän paikkansa olisi ollut kotikisoissa juuri tuolla jäällä, muiden mukana. Näin vain ei ollut tarkoitettu. Toivotan heille tsemppiä ja parempaa onnea tulevia kisoja varten.



Nykyisin kirjoitellaan paljon siitä, kuinka vähän nykyajan lapset ja nuoret liikkuvat. Eihän sen tietysti tarvitse tarkoittaa pelkästään näitä kalliita harrastuslajeja, sillä löytyyhän muutakin kivaa tekemistä liikunnan parissa.  Ei ollut aikanaan mahdollisuutta edes ajatella luisteluharrastusta meidän tyttärille, sillä olin seurannut näitä tarinoita sivusta ja tiesin millaisista rahamääristä puhuttiin. Mieluimmin käytimme osan niitä rahoja, vaikka perheenä matkustamiseen, jolloin kaikille oli jotakin kivaa.

Meidän tytöt kävivät aluksi satubaletissa, sitten he voimistelivat pari vuotta ja lopuksi löysivät oman lajinsa, eli kilpa-cheerleadingin, jota harrastivat kuutisen vuotta. Pääasia oli, että löytyi jokin kiva harrastus, mistä löytyi vielä kavereita, joihin vieläkin pidetään yhteyttä. Niin ja en minä kyllä päässyt livistämään kuljetuksista, sillä tyttöjä tuli vietyä ja haettua pitkin Helsinkiä treenien mukaan, joten osamme olemme vanhempina tehneet sen suhteen. Tällä hetkellä koulu ja opiskelut verottavat niin paljon aikaa, että omatoiminen salilla tai lenkillä käyminen, on helpointa saada ujutettua päivän ohjelmaan ja sekin tekee välillä tiukkaa.



Palkintopallit ovat vielä tyhjillään. Aivan sama kuka voitti, sillä kaikilla pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet harrastaa, sitä mitä haluaa ja siinä lajissa, missä olisi hyvä. Se, mikä tuo ilonpilkkeen silmiin ja hymyn huulille ja vaikka välillä epäonnistuu, niin harrastus on silti rakas ja sitä kaikesta huolimatta haluaa sitä jatkaa ja siinä kehittyä.
16 kommenttia on "Vaikuttaako raha lapsesi harrastamiseen?"
  1. Kaikki mitä tehdään jäällä tai mihin tarvitaan tilojen vuokrausta on kallista. Oma kummipoika ei ikinä päässyt aloittamaan Tampereella lätkän pelaamista, vaikka molemmat vanhemmat käy töissä. Perheessä priorisoitiin ja kesämökki, missä kaikki voi viettää yhteistä aikaa vei voiton lätkästä. Onhan se tosi surullista, että ihan työssä käyvienkin vanhempien lapsilta alkaa olemaan tietyt harrastukset saavuttamattomissa, saatika sitten jos molemmat tai edes toinen vanhempi on työtön. :( Kummipoika pelaa nyt sitten jalkapalloa, koska se oli kuitenkin huomattavasti halvempi harrastus, vaikka kyllä siinäkin rahanreikiä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin surullista ja hyvin tavallista nykyisin, että se edullisempi harrastus on pakko valita. Vaikka juuri se luistelu saattaisi olla se nuoren juttu. Mutta näin tämä eriarvoisuus suomessa kasvaa ja vain varakkailla on mahdollisuus harrastaa näitä lajeja. Itse en luisteluun kyllä noita summia laittaisi, sillä niissä ei tunnu olevan mitään järkeä.

      Poista
  2. Meillä normaalissa kuussa menee lasten harrastuksiin 147€. Se on hinta, minkä maksamme mielellämme. Alku vuosi on yhtä maksamista jalkapallossa, vakuutukset, seuramaksut ja joukkuemaksut n. 300-400€. Onneksi näitä summia ei kuitenkaan ole joka kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin tuon, että lisenssimaksut, seuramaksut ja harkkamaksut piti repiä jostakin aina heti joulun jälkeen tammikuun alussa. Kyllä se kirpaisi. Mutta totta, toki sitä jotakin on valmis maksamaan:)

      Poista
  3. Harrastuksiin uppoaa useampi satanen vuodessa, vaikka lajit ovat edullisemmasta päästä. Me teimme niin päin, että mökki myytiin, kun harrastukset alkoivat viedä aikaa viikonlopuista. Joukkueurheilu on ollut monin tavoin opettavainen kokemus niin lapsille kuin vanhemmillekin. Vaikka pojista ei koskaan tulekaan ammattifutareita, niin ovat ainakin oppineet toimimaan ryhmässä ja saaneet kivoja kokemuksia. On sääli, että moni laji on hintansa vuoksi monen lapsen ulottumattomissa :( Seuroilta ja kunnilta vaaditaan hyvää yhteistyötä ja aktiivista keinojen hakemista siihen, etteivät liikuntapaikkojen kustannukset karkaa käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti näissä missä tahansa lajissa lapsi oppii sen urheilun myötä myös muita hienoja asioita ja ryhmässä paremmin kuin yksilölajissa. Aika on myös toinen, missä on pakko tinkiä kun lapset harrastaa. En olisi pystynyt bloggaamaan kunnolla tuolloin, kun tyttöjä piti kuljettaa milloin mihinkin. Kyllä seurojen pitäisi noissa maksuissa tulla vastaan, tiedä vaikka kuinka taitavia yksilöitä tuolla olisi tarjolla, mutta koska ei ole varaa, ei ole mahdollisuutta edes yrittää.

      Poista
  4. Mielestäni on aina pääasia, että vanhemmat liikuttaisi lapsia. Se ilo liikkumisesta on vain upea asia. Eilen viimeksi pelattiin pihalla ilman luistimia lätkää 4,5 vuotiaan kanssa. Hän oli ihan innoissaan ja minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri ja että vanhempien on se vastuu eikä päiväkodin tai koulun!
      Pienet ovat innoissaan kaikesta liikkumisesta, muttaa isompia kyllä saa houkutella, jos laji ei ole lapselle se oikea.

      Poista
  5. Melkein kauhulla odotan,että tykästyykö tyttöni johonkin kalliiseen harrastukseen,jota todella haluaisi harrastaa. Yh:na kun ei ole vara maksaa järjettömiä summia harrastuksesta. Onneksi toistaiseksi (makauttomat/) kotona tapahtuva liikunta on toistaiseksi riittänyt vielä liki 6-vuotiaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä ennättää vielä harrastaa liikuntaa, vaikka ei heti kohta kehdosta aloita:) Lapsen luonteva liikkuminen on sitä parasta liikuntaa. Mutta tuo on kyllä ikävää, että jos lapsi innostuu jostakin kalliimmasta harrastuksesta ja siihen ei ole varaa:( Jotain tarttis tehä, että kaikilla olisi mahdollisuus!

      Poista
  6. Meillä tyttö kävi pienempänä ratsastamassa ja kyllä sekin aikas hintava harrastus on. 10-kortti maksoi silloin n.175€ Nyt, kun hän on aina välillä käynyt ratsastamassa niin tunnin hinta on ollut
    20-25 €. Hirvittää ihan suoraan sanoen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratasastus on myös todella kallista ja vielä jos lapsi keksii siihen ruveta kinuamaan sitä hevostakin! Hui vaan, ei olisi mitenkään mahdollista!

      Poista
  7. Meidän lapset harrastaa paljon ja rahaa palaa, välillä oikeasti kitkuttamiseen asti. Kuitenkin olemme päättäneet, että siitä emme halua tinkiä. Tyttö harrasti jonkin aikaa luistelua, mutta ei sitten innostunut ihan hirveästi, joten harrastusmaksut olivat vielä kohtuullisia. Hän vaihtoi tanssiin, joka ei ole halvimmasta päästä, mutta ei kuitenkaan älyttömissä hinnoissa. Jännä on se, että nykyään jalkapallokin on kalliin puoleinen harrastus kenttä-, halli- ja olosuhdemaksuineen. Monta tonnia vuodessa menee meilläkin lasten harrastuksiin. Ymmärrän oikeasti etttei kaikilla ole sellaiseen varaa, joten tasa-arvo on tästä kaukana. Enemmän pitäisis saada edullisen tason harrastustoimintaa vaikka koulun yhteyteen iltapäivätoiminnaksi niin useammilla olisi niihin varaa. Kiva postaus tämä ja tärkeä aihe. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Monet tekevät juuri niin, että on pakko tinkiä jostakin, jotta lapsi saa sen harrastuksensa pitää. Kyllä pitäisi jotenkin saada lapselle mahdollisuus vaikka sitä luisteluhallia käyttää, vaikkei olisikaan se suomen tuleva mestari! Tämä ei ole reilua!

      Poista
  8. Mulla ei ois lapsena ollu mitään mahdollisuuksia mihinkään maksulliseen harrastukseen. Toisaalta, ei kyllä mikään kiinnostanutkaan. Mun ainut harrastus lapsena oli lukeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ja sama se oli meidän perheessäkin, mutta tuo 2 markan vuosimaksu antoi minullekin mahdollisuuden, mistä olin todella iloinen:) Siksipä tästä aiheesta kirjoitin, koska liippaa läheltä ja vaikka itselläni ehkä voisikin olla varaa, niin en haluaisi kaikkia pennosia lasten harrastukseen kuitenkaan laittaa. On pakko olla muutakin elämää, vaikka se onkin tärkeä osa lapsen kasvaessa. Mutta lukeminen oli ja on vieläkin minulle myös rakas harrastus ja en osaa olla, jos ei ole joku kirja yöpöydällä odottamassa. Tärkeä ja onneksi ilmainen tämä harrastus, taitaa ollakin niitä ainoita:)

      Poista

Auto Post Signature

Auto Post  Signature