Ruusu taskussa

lokakuuta 19, 2017


Olen aina suunnattoman iloinen, kun jompikumpi tyttäristä osoittaa innostusta käsitöihin. Itse kun saa niin paljon iloa, terapiaa ja mahdollisuutta olla luova, käsitöitä tehdessä, niin olisi mukava, jos myös tyttäret innostuisivat tästä harrastuksesta jälleen. 

Pienempinä he innosta riemuissaan tekivät yhdessä kaikenlaista kanssani. Meillä on maalattu silkkiä, huovutettu, tehty keramiikkaa, valmistettu paperia, neulottu ja virkattu. Minun ottaessani esille, mitä vaan kädentöihin liittyvää, niin jo siinä oli neidit vieressä mukaan tulossa osallistumaan. Joskus piti ihan salassa tehdä sellaisia juttuja, jotka mielelläni sain tehdä rauhassa, mutta yleensä tytöt olivat kyllä tervetulleita taiteilemaan.

Molemmat harrastivat myös aikoinaan kuvataidekoulussa, mutta sitten cheerleading vei mukanaan ja jostakin piti tinkiä ja kuvataidekoulu jäi, mikä oli sinänsä harmi. Käsitöille ei enää ollut aikaa, vaikka uskon, että pieni innostus jäi vielä heidän mieleensä kytemään.

Tiedän, että on aika, jolloin käsityöt ovat viimeisenä  nuoren mielessä, mutta sitten se saattaa yllättäen, vuosien päästä, innostaa ja silloin alkaa taas tapahtumaan. Hyvänä esimerkkinä on tämä ristipistoin toteutettu ruusu. Tilasin nimittäin vuosia sitten ihanan keijumaan keijukaisen, joka piteli ruusua kädessään ja päätin ommella sen ristipistoin tyttärien huoneeseen tauluksi. 

Aikaa meni ja tyttäret kasvoivat, ruusutyö keijukaisineen unohtui.  Kerran vanhempi tytär tutki käsityötarvikkeitani ja ihastui laatikossa pyörineeseen malliin ja halusi ommella tuon ruusun. En nähnyt tätä kaunista työtä enää nuoren tytön seinälle sopivana tauluna, koska teiniaika  kolkutteli  jo ovella, joten lupasin kankaan ja ohjeen hänelle ommeltavaksi ja hän olisi voinut tehdä siitä vaikka tyynyn. 

Melkein se taisi tullakin valmiiksi, mutta muut ajatukset ja harrastukset veivät tytärtä ja ruusu jäi taas laatikkoon odottamaan omaa hetkeään ja aikaa kului.


Viikko pari sitten, toinen tytär kaivoi tuon ruusun jälleen esille ja halusi tehdä sen loppuun. Tyttärellä oli ajatus ruusun käytöstä ja jotenkin se liittyi kenkiin, mutta ajatus kuitenki muuttui matkalla.

Uffillta hän osti farkut, tietty malli oli haussa ja se löytyi yllättävän helpolla, ompeli sitten ruusun farkkujen takataskuun kiinni. Minusta tämä oli hauska ja persoonallinen tie tälle ruusulle. Se tavallaan eli ja muotoutui ajan saatossa, vain odotellen oikeaa tilaisuutta puhjeta kukkaan. 

Olisin kyllä voinut nähdä tämän taulunakin, mutta tässä olin armottoman myöhässä tai turhan aikaisessa, mikäli ajattelee lapsenlapsia. Nyt ruusu kulkee tyttären mukana ja kierrätysfarkkujen taskua koristaen. 

Keijumalli on paperilla, joten kyllä siitä vielä voi sen keijumaan keijun ruusuineen tehdä, mikäli oikein innostaa. Toisaalta ristipistotyöt, niin kauniita ja haastavia kun ovatkin, ovat myös hankalia käyttää vaikka sisustuksessa. Näen sen kuuluvan jotenkin pikkulapsiaikaan  tai mummonmökkissä tyynynä tai tauluna. 

Muistan kyllä tehneeni ristipistoin tyttären 1-v mekkoon nallen aikoinaan, joten kyllä sitä vaatteissa jollain tavalla pystyy käyttämään. Muistelen myös, että nuorempi tytär myös tuunasi ristipistoilla itselleen pikkulaukun, liimaaamalla ommelkuvion ostettuun laukkuun.

Onko teillä kokemusta tai ideoita mihin muuhun ne sopisivat?




Olen iloinen ja ylpeä tyttäristäni, toinen aloitti ja toinen suoritti tehtävän loppuun ja kierrätysfarkut saivat hieman persoonallista ilmettä.
8 kommenttia on "Ruusu taskussa"
  1. Voi miten ihana ruusu!
    Mukavaa messuviikonloppua sinulle Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusu on minusta aina kaunis, luonnossa ja myös käsitöissä:)
      Kiitos ja sitä samaa sulle!

      Poista
  2. Wauuu, käsityötä parhaimmillaan. Todella kaunis ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ruusut on aina niin kauniita ja ristipistotyössä ne tulee myös kivasti esille. Pitäisi varmana enemmän tämmöisiä tehdä:)

      Poista
  3. Kaunis. Noita töitä kannattaakin ommella vaatteisiin, pussukoihin ja laukkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Totta, miten mä en ole aiemmin tätä tajunnut?

      Poista
  4. Tuli kyllä hieno yksityiskohta housuihin! Itse olen ompeluhommissa ihan tumpelo vaikka äitini niissä ammattilainen :) Täytyis kyllä opetella tekemään jotain pientä. Vaatteiden tuunaus olis kyllä hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hertta-Viola!:) Tuo kuulostaa tutulta, että äiti on ammattilainen ja itse ei sitten osaakaan:)Meilläkin tytöt ehdottaa aina ensin, että tee sinä!
      Tuunaus on kivaa, kun saa hyvän idean, toisaalta kaikki hyvät ideat eivät kyllä aina toimikaan ja tekele päätyy roskiin. Mutta on hyvä edes yrittää tuunausta, jos vaatteen vaan voisi pelastaa:)

      Poista

Auto Post Signature

Auto Post  Signature